Aamupuuro voi lisätä yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia
Viime vuosina eri kouluasteilla on kokeiltu ilmaisen aamupalan tarjoamista (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) ennen oppituntien alkamista. Myös muutamat Maistuva koulu -tutkimukseen osallistuneet koulut ovat kokeilleet aamupalan tarjoamista kerran tai kaksi viikossa. Kokemukset ovat positiivisia. Opettajat ovat jopa yllättyneet siitä, kuinka moni haluaa herätä aikaisemmin yksinkertaiselle puurolle ja maitolasilliselle.
Mutta jos päiväkodin malliin myös koulu tarjoaisi oppilaille kolme ateriaa päivässä, mitä se saisi aikaan ruokakulttuurissamme? Tekisikö se meistä passiivisia ja kyvyttömiä huolehtimaan omista syömisistä, kun yhteiskunta huolehtii kaiken puolestamme? Ja kuinka pitkälle hyvinvointiyhteiskunta haluaa kansalaisiaan palvella?
Nyt syksyllä sain kohdata alakoulun opettajia Maistuva koulu -koulutuksissa. Luokanopettajien jakamat kokemukset ja ajatukset suoraan kouluarjesta kiinnostavat, innostavat ja huolettavat. Oppilaiden tasa-arvoisuus hyvinvointia edistävien tekijöiden suhteen ei ole oikein koskaan toteutunut. On hyvä, että perheet ovat erilaisia, mutta erilaiset lähtökohdat tuovat myös eriarvoisuutta. Arjen hallinta ei ole itsestään selvyys. Säännölliset ruoka-ajat, yhdessä syöminen ja jopa ruokapöydän ääressä syöminen ovat asioita, jotka eivät toteudu usein omassakaan arjessani.
Säännöllistä ateriarytmiä voi olla haastava toteuttaa arkikiireiden keskellä. Aamupalan väliin jättämistä selittää useammin ajan kuin rahan puute. Jos vanhemmat tekevät paljon töitä, ketään ei ole kotona valmistamassa lapsille ruokaa myöskään illalla. Vastuu syömisestä voi luiskahtaa jo melko varhain lapsen omille harteille.
”Lämmitä annos jääkaapista”, vanhempi huikkaa ovenraosta töihin kiiruhtaessaan.
”Öö joo”, lapsi lupaa hajamielisesti kännykkää räpläten.
Todellisuudessa hän kuitenkin menee kavereiden kanssa hakemaan jotain kaupan paistopisteestä. Niin tekee lapsi, jolla on taskurahaa. Toivottavasti ne, joilla ei ole, täyttävät kunnolla mahansa kouluravintolassa, jossa saavat maksutonta, terveellistä ruokaa.
Kerran kuuntelin Subway:n jonossa lounasaikaan neljän teinipojan keskustelua:
”Mä en oo syöny tänään vielä mitään.”
”Joo, en mäkään muutaku energiajuoman.”
”Mä söin aamulla puuroo (vähän nolostuen), mun isä syö aina puuroo. Raejuustoo päällä ja jäisiä mustikoita. Se on kyl tosi hyvää”
”Niin tai mansikkakeittoo.”
”Joo se on kyl hyvää.”
Lapset ottavat mallia aikuisista. Me aikuiset voimme todella vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin joskus aika pienilläkin asioilla. Koulun tehtävänä ei ole tarjota kaikkia aterioita, mutta kerran viikossa tai silloin tällöin tarjottava kaurapuuro voi lisätä koulun yhteisöllisyyttä ja näyttää esimerkkiä siitä, mikä merkitys aamupalan syömisellä on. Oppilas voi itse kokea kuinka aamupalan nauttiminen auttaa jaksamaan paremmin. Ruokakokemuksien kautta saadut oivallukset ovat tehokas tapa oppia.
Jos vanhemmat saisivat järjestettyä hiukan väljyyttä aamun aikatauluun ja huolehtisivat esimerkiksi aamupuuron pöytään. Jos opettajat voisivat näyttää esimerkkiä koululounaalla keräämällä omalle lautaselleen monipuolisen aterian sitä arvostaen. Jos me kaikki kuluttajat miettisimme vähän syömisiämme, mikä tekee hyvää ihmiselle ja ympäristölle ja hankkisimme ruokaa sen mukaan. Innostuisimme vaikka vähän kokkaamisesta ja yhdessä syömisestä. Silloin me kaikki voisimme paremmin!
Teksti: Aija Laitinen