Hyppää sisältöön

Annetaan lapselle mahdollisuus oppia ruokataitoja

Sain viisi vuotta sitten mahdollisuuden sukeltaa lasten ruokakasvatuksen maailmaan. Aloitin silloin väitöskirjatutkimukseni aistilähtöisen Sapere-ruokakasvatuksen ja varhaiskasvatusikäisten lasten parissa.

Pieni lapsi oppii aistiensa välityksellä. Näkö, kuulo, tunto, maku ja hajuaisti tuovat viestejä ympärillä olevasta maailmasta. Aikuisina meillä on oiva mahdollisuus auttaa lasta tunnistamaan aistien tuomat viestit ja opettaa lasta sanoittamaan kokemaansa. Alle kouluikäisten kohdalla me aikuiset olemme yleensä myös hyvin määräävässä asemassa siinä mitä kokemuksia lapset saavat ja mitä heiltä rajoitamme. Esimerkiksi kura- ja multaleikit voi aikuisen silmin nähdä sekä uhkana lialle ja sotkulle että mahdollisuutena tutustua, kokea ja onnistua.

Aistilähtöisyys, lasten osallisuus ja lapsilähtöisyys sopivat erinomaisesti ruokakasvatukseen. Varhaisvuosinaan lapsi saa tuhansia ruokakokemuksia, joiden summana muotoutuu sekä lapsen suhde ruokaan että hänen ruokamieltymyksensä. Näiden kanssa lapsi jatkaa matkaansa kohti koulumaailmaa, nuoruutta ja aikuisuutta, joissa ruokakokemuksia kertyy tuhatmäärin lisää.

Aistilähtöisyys, lasten osallisuus ja lapsilähtöisyys sopivat erinomaisesti ruokakasvatukseen.

Tänä vuonna minulle avautui mahdollisuus laajentaa työnkuvaani isompien lasten ruokakasvatuksen. Maistuvan koulun myötä olen saanut käydä keskusteluja opettajien, rehtorien, ruokapalvelutoimijoiden ja ruokakasvatuksen asiantuntijoiden kanssa kouluruokailusta ja ruokateemoista koulun oppitunneilla.

Olen myös saanut kuulla lasten ajatuksia ja ideoita erityisesti kouluruokailusta. Päätäni askarruttaa kovasti, kuinka varhaiskasvatuksesta tutut aistilähtöisyys, lasten osallisuus ja lapsilähtöisyys löytäisivät tiensä yhä vahvemmin koulumaailmaan – opetussuunnitelman tavoitteet huomioiden. Kouluikäinen lapsi saa edelleen tietonsa ympäröivästä maailmasta aistiensa välityksellä, hän oppii parhaiten yhdessä tekemällä, kokemalla, onnistumalla (ja välillä myös epäonnistumalla) ja jokaisella lapsella on edelleen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi ja palava halu oppia lisää häntä kiinnostavista aiheista.

Me aikuiset teemme siitä mahdollista!

Teksti: Kaisa Kähkönen, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto