Oppilaat keittäjien töissä
Emäntä Heli Hilden seisoo tamperelaisen Leinolan koulun keittiön ovella ja jakaa tehtäviä, oppilaat odottavat innokkaina jonossa.
– Te saatte pestä omenat, te voitte ottaa leikkuulaudat ja puolittaa omenat, emäntä jakaa töitä. Muutama oppilas tarvitaan asettamaan leivät tarjolle, muutama saa lajitella astioita varastoon oikeille paikoilleen. Ja vielä tarvitaan pari innokasta pyyhkimään ruokasalin tuoleja.
– Ja kaikki ensin käsipesulle ja käsineet käteen!
Koulussa on meneillään Koko koulu kasvattaa -teemapäivät, jotka toteutetaan joka vuosi. Opettajan ja emännän on hillittävä porukkaa ryntäämästä työpisteisiinsä. Ahtaassa keittiössä on toimittava rauhallisesti. Pian työ alkaa sujua. Oppilaat syventyvät huolellisesti tehtäviinsä ja emäntä saa jakaa lisähommia nopeimmille. Seuraava ryhmä pääsee pesemään suuria keittopatoja.
Lapsia vartenhan täällä ollaan paikalla, totta kai myös osallistumme kasvatustyöhön ja keskustelemme oppilaiden kanssa ruokailutilanteessa, hän toteaa.
Vaikka teemapäivät aiheuttavatkin sutinaa keittiöön, myös Hilden pitää toimintaa tärkeänä. Hänestä on hyvä, että lapsille selviää, mitä kaikkea on tehtävä, jotta ruoka valmistuu ja koko ateria saadaan tarjolle ruokasaliin.
– Lapsia vartenhan täällä ollaan paikalla, totta kai myös osallistumme kasvatustyöhön ja keskustelemme oppilaiden kanssa ruokailutilanteessa, hän toteaa.
Päivittäin kouluravintolan henkilökunta tukee ruokakasvatusta asettamalla esimerkkitarjottimen näkyville ruokalinjastoon. He myös neuvovat oppilaita tarvittaessa ja rientävät auttamaan siivoamisessa, kun joskus sattuu vahinko ja maitolasi tipahtaa lattialle. Leinolassa viidesluokkalaiset osallistuvat ruokasalin siivoamiseen päivittäin pyyhkimällä pöydät ruokailun jälkeen.
Ruokasali on täynnä oppilaita, jotka lusikoivat tyytyväisinä jauheliha- tai kasviskeittoa. Kerään aterian omalle tarjottimelleni ja istun eskareiden pöytään. Ehdin jo avata keskustelun, ennen kuin huomaan, että kaikki ovat kovin hiljaisia. Silloin muistan: koulussa on tänään hiljainen ruokailupäivä! Toki vaimealla äänellä voi kysyä jotakin tärkeää, mutta small talk -avaukseni ei ehkä kuulunut sopiviin keskustelunaiheisiin.
Täydessä salissa onkin ihmeen rauhallista ja hiljaista. Koulussa vietetään hiljaista ruokailupäivää kaksi kertaa viikossa. Toive tulee myös oppilailta.
Täydessä salissa onkin ihmeen rauhallista ja hiljaista. Koulussa vietetään hiljaista ruokailupäivää kaksi kertaa viikossa. Toive tulee myös oppilailta. Rehtori Satuleena Kojola kertoo, että oppilaat keskittyvät silloin syömiseen paremmin, maistelevat ja tutustuvat uusiin makuihin. Koulussa lapset myös opettelevat ruokailutapoja opettajansa johdolla. Pienestä pitäen esimerkiksi käytetään syödessä veistä ja haarukkaa, ja se sujuukin hienosti. Ruokasalin ja ruokailutilanteen viihtyisyyteen saavat oppilaat vaikuttaa muutenkin. Seinillä on oppilaiden kuvaamataidon töitä ja ravintolan nimestä on ollut kilpailu. Silloin se nimettiin Pöperöpalatsiksi.
Osana teemapäiviä terveydenhoitaja pitää luokille työpajaa terveellisestä ruuasta. Hän on rakentanut ruokasalin yhteyteen näyttelyn, jossa vertaillaan välipalatuotteiden sokeri- ja rasvapitoisuuksia. Se herättää aina yhtä paljon ihmettelyä. Lapset eivät voi kuvitella, miten paljon sokeria kertyy karkkispussista tai limupullosta, se vastaa isoa kasaa sokeripaloja. Sipsipussin rasvasisältöä puolestaan havainnollistetaan voinappeina, ja niitäkin on melkoinen määrä.Mikä parasta, koko koulu oli myös innoissaan päivästä, positiivinen pöhinä tuntui sekä käytävillä että opettajainhuoneessa.
Koko koulu kasvattaa -teemapäivään tutustuminen oli kiva kokemus. Oppilaat pääsivät myös siistijöiden avuksi huoltamaan jumppasalia ja vahtimestarin mukana ulkotöihin. Heillä oli mahdollisuus opetella viittomakieltä yhdessä työpajassa ja istuttaa rairuohonsiemeniä toisessa. Myös kouluaineet olivat mukana esimerkiksi matikka- ja lukupajoissa. Toimintatapaan kuuluu, että isommat koululaiset auttavat pienempiään, näin tehtiin esimerkiksi askartelupajassa. Mikä parasta, koko koulu oli myös innoissaan päivästä, positiivinen pöhinä tuntui sekä käytävillä että opettajainhuoneessa.
Teksti ja kuvat: Soili Soisalo, tiedottaja, Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry