Lapset ruokailua kehittämässä -toimintamalli (nro 228)
Laaja-alaisen oppimisen tueksi kehitetty kiinnostava opetuskokonaisuus, johon yhdistyy mm. oppilaiden mahdollisuus vaikuttaa rakentavasti kouluruokailuun. Toiminnan tavoitteena on pysähtyä pohtimaan kouluruokailua ja tunnistaa, millaiset ruokakasvatuksen teemat olisivat oppilaille ajankohtaisia. Lisäksi kun oppilaat osallistuvat kehittämistyöhön, he myös sitoutuvat muutokseen ja toimintaan paremmin! Kokonaisuus sopii mainiosti monialaiseksi oppimiskokonaisuudeksi, joko viikossa tai pidemmällä aikavälillä toteutettavaksi.
Taustaa
Koulun ruokailua kehitetään usein aikuis- ja palvelujärjestelmälähtöisesti. Lapset ruokailua kehittämässä -toimintamallin lähtökohtana on, että tietoa kootaan myös heiltä, joiden ruokailusta on kyse – oppilailta. Oppilaita ei aina oteta mukaan toiminnan kehittäjiksi, sillä saatetaan ajatella, että he eivät ole kykeneviä osallistumaan ruokaan ja ruokailuun liittyvään suunnitteluun tai päätöksentekoon. Oppilailla on kuitenkin tietoa ruokailuun liittyvistä kokemuksistaan ja tunteistaan sekä ruuan herättämistä tuntemuksistaan ja mieltymyksistään.
”Oppilaita kannustetaan osallistumaan kouluruokailun ja etenkin ruokailuhetkien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.” – POPS 2014
Toteutus
Toimintamallin systemaattinen käyttö sisältää kuusi vaihetta:
1. Aloitus ja suunnittelu
2. Virittäytyminen
3. Lapsinäkökulmainen toimintaympäristön tarkastelu ja tiedon koonti
4. Oppilaiden tuottaman aineiston tarkastelu
5. Kehittämiskohteiden määrittely, muutosten suunnittelu & toteutus
6. Arviointi oppilaiden kanssa ja aikuisten kesken
Vaiheiden sisällöt ja käytännön toiminta kuvataan tarkemmin liitteen esityksessä ja lyhyesti seuraavaksi.
1. Aloitus ja suunnittelu
Opettaja valitsee sopivat oppitunnit lukujärjestyksestä aiheen parissa työskentelyyn ja näin sille varataan aikaa. Opettaja valitsee menetelmät ja suunnittelee jokaisen vaiheen toteutuksen etukäteen.
2. Virittäytyminen
Esittele oppilaille alkavan toiminnan tavoite. Oppilaat virittäytyvät tutkijoiksi selvittämällä vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin. Samalla voidaan huomata, ettei kouluruoka ole itsestäänselvyys. Miksi meillä on kouluruoka? Onko koulussa aina tarjottu ruokaa? Tarjotaanko kaikissa (maailman) kouluissa ruokaa? Mistä kouluruoka tulee ja kuka sen maksaa? Miksi kouluruoan syöminen on tärkeää? Mitä yhdessä ruokaileminen sinulle merkitsee? Edellä olevien kysymysten pohtiminen voi lisätä ruoan arvostusta ja kiinnostusta aiheeseen.
Virittäytymisessä voidaan hyödyntää RuokaTutkan oppimisympäristöä nimeltä Kouluruoka, josta löytyy vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin.
3. Lapsinäkökulmainen toimintaympäristön tarkastelu ja tiedon koonti
Oppilaita pyydetään tunnistamaan kouluruokailun tärkeät, mieluisat ja ei-mieluisat asiat. Tässä voi hyödyntää kaikkia seuraavia menetelmiä tai joitakin niistä:
- Kuvaa, kerro tai kirjoita: Tarkastele kouluruokailua. Valokuvaa, piirrä, kirjoita tai kerro suullisesti sinulle tärkeitä, mieluisia tai ei-mieluisia asioita kouluruokailussa. Tuotoksia tarkastellaan pienryhmissä. Vaihtoehtoinen toteutustapa on kuvattu ideakortissa nimeltä Meidän kouluruokailu kuvina (nro 205).
- Ruokailun polku: Valokuvatkaa tai piirtäkää yhdessä luokkana ruokailun eri vaiheet ja ympäristö ja kootkaa se ruokailun poluksi (esim. luokasta lähteminen, jonotus, syöminen…). Tämän jälkeen jokainen merkitsee kuvista ne, joihin liittyy jokin mieluisa ja ei-mieluisa asia ruokailussa. Oppilaat voivat kiinnittää esim. vihreitä tarralappuja paikkoihin, joihin liittyy mukavia ja punaisia tarralappuja paikkoihin, joista tulee mieleen ikäviä asioita. Merkitä voi useita kuvia. Kirjoita tai pohdi ryhmässä, miksi valitsit juuri tämän kuvan. Käykää luokassa yhdessä ajatukset läpi.
- Ilojen aurinko ja harmitusten harmaa pilvi: Mitkä asiat ilahduttavat ja mitkä asiat harmittavat ruokailussa? (Yläkouluun lisäksi: Miksi osallistut tai et osallistu kouluruokailuun? Mikä saisi sinut osallistumaan?) Kirjoita vastauksia ilojen auringon tai harmitusten harmaan pilven alle. Lopuksi jokainen saa vuorollaan kertoa, miksi on kirjoittanut jonkin asian.
- Toiveiden puu: Pohditaan aiemmin esiin tulleita ruokailun kipupisteitä. Kipupisteeseen kohdistuu paljon oppilaiden negatiivisia tunteita tai kokemuksia. Kipupisteet ovat potentiaalisia kehittämiskohtia. Mietitään, millainen kouluruokailu olisi, jos oppilaat saisivat korjata kipupisteet. Kirjoitetaan toive lehteen ja kiinnitetään lehti toiveiden puuhun.
4. Oppilaiden tuottaman aineiston tarkastelu
Opettaja vetää yhteen oppilaiden tuottaman aineiston ja kokoaa tulokset. Tarkastelkaa tuloksia yhdessä koulun ruokapalveluiden työntekijän kanssa. Ruokapalvelut kannattaa ottaa mukaan työskentelyyn viimeistään tässä vaiheessa, jotta kehittämistä voidaan tehdä mahdollisimman vaikuttavasti.
5. Kehittämiskohteiden määrittely, muutosten suunnittelu & toteutus
Aineistosta tunnistetaan merkittävimmät kehittämiskohteet. Kokeillaan, selvitetään ja tutkitaan yhdessä oppilaiden kanssa, kuinka voisimme toimia toisin olemassa olevien resurssien puitteissa. Kuitenkin pienetkin muutokset esimerkiksi toimintatavoissa voivat olla oppilaiden kokemusten kannalta merkittäviä (ja lisätä kouluruokailuun osallistumista). Kokeiluja ja hullujakin ideoita voidaan lähteä selvittämään täydentämällä ratkaisukeskeinen lause ongelmasta: “Kuinka voisimme…?”. Tarvittaessa otetaan käyttöön ruokakasvatuksen menetelmiä ja etsitään ratkaisuja ideapankista.
6. Arviointi oppilaiden kanssa ja aikuisten kesken
Pohtikaa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Tulivatko oppilaat aidosti kuulluiksi? Miten muutos onnistui? Jäikö muutos pysyväksi? Mitä kehittämisprosessin aikana opittiin? Miten oppilaat kokivat kehittämisen ja oman osallisuutensa siinä?