Lautashävikki haltuun (nro 43)
Monissa kouluissa seurataan kouluruokailussa syntyvää lautashävikkiä kestävän kehityksen hengessä. Oppilaiden kanssa kannattaa harjoitella myös sopivan kokoisen annoksen ottamista ja oman näläntunteen huomioimista. Kun ruokaa arvostetaan ja osataan ottaa nälkää vastaavasti, myös lautashävikki vähenee.
Taustatietoa
Ruuan annostelu lautaselle sopivassa määrin on taito, jota moni oppilas harjoittelee pitkään. On tärkeää, että kouluruualla oppilaat pääsevät harjoittelemaan oman kehonsa nälkä- ja kylläisyysviestien tunnistamista. Hurjan nälkäisenä tulee helposti otettua ruokaa turhan paljon kerralla ja siten ruokaa jää lautaselle. Oppilasta ei tulisi kuitenkaan koskaan painostaa syömään lautasta tyhjäksi, mikäli syöminen ei enää tunnu hyvältä. Tehkää ruuan santsaaminen aidosti mahdolliseksi, jolloin alkuun voi ottaa vain maisteluannoksen.
Lautashävikin (lautaselta biojätteeseen heitetty ruoka) merkitys koko ruokajärjestelmän kestävyydessä on pieni n. 5 %. Kestävyyden kannalta merkittävintä on se, mitä ruoka-aineita valitaan tarjolle ja mitä valitaan syötäväksi. Siten esimerkiksi kasvisten ja kasvisruokien maistelu tukee kestävien ruokatottumusten muodostumista. Uusiin makuihin tottuminen vaatii useita maistelukertoja ja siksi lautashävikkiä syntyy kun tarjolla on vieraampia makuja. Syömään pakottaminen vahvistaa vastenmielisyyttä kyseistä ruokaa kohtaan, eikä se siksi ole suositeltavaa. Oppilaita ei tule painostaa tai syyllistää, mikäli lautashävikkiä syntyy, vaan on parempi keskustella yhdessä syistä miksi näin käy ja mitä asioita vielä olisi tarpeen oppia.
Tehtävän toteutus
Tehtävä 1. Lautashävikki
Tutustukaa oppilaiden kanssa ruokahävikkiin ja pohtikaa, mikä on koulussa syntyvän lautashävikin merkitys. Voitte käydä koulun keittiöltä kysymässä vastauksia tai pyytää ruokapalveluiden työntekijää vierailemaan luokassa.
Keskusteluun voidaan nostaa muun muassa:
- Miksi on tärkeää välttää lautashävikkiä?
- Seurataanko meillä lautashävikkiä? Miten?
- Kuinka paljon meidän koulussa lautashävikkiä syntyy päivässä, viikossa tai vuodessa?
- Mikä on lautashävikin määrä oppilasta kohden päivässä, viikossa tai vuodessa?
- Mikä osuus kouluruokailun ruokahävikistä johtuu lautashävikistä?
Tehtävä 2. Sopivasti ruokaa lautaselle
Pohtikaa oppilaiden kanssa seuraavaksi siitä, miten kukin voisi oppia ottamaan lautaselle ruokaa sopivasti ja samalla välttää lautashävikkiä.
Keskusteluun voidaan nostaa muun muassa:
- Vaikuttaako nälän voimakkuus siihen, miten paljon ruokaa tulee otettua lautaselle? Miten voisin toimia, jotta koululounaalla nälkä ei olisi päässyt kasvamaan liian suureksi? (tässä voidaan keskustella aamupalan ja välipalan merkityksestä ja vaikutuksista)
- Miten toimin, jos ruoka ei enää maita, mutta lautasella on vielä ruokaa?
- Miten toimin seuraavalla kerralla, jotta ottaisin sopivan määrän ruokaa lautaselle? Voinko ottaa ruokaa ensin vähän vähemmän ja hakea sitten tarvittaessa ruokaa lisää?
Koulun henkilöstölle pohdittavaa
Pohtikaa yhdessä, millä tavoin koulussanne viestitään oppilaille lautashävikistä, ja miten oppilaita ohjataan annostelemaan ruokaa. Suositeltavaa on, että oppilaat saavat annostella itse, koska se tukee lapsen autonomiaa.
Pohtikaa myös, millaiset käytännöt lisäannoksen hakemiselle koulussanne toimivat parhaiten. Santsipöydän voi esim. sijoittaa eri kohtaan linjastoa, jolloin lisäannoksen hakeminen helpottuu.
Mikäli punnitsette biojätettä, voi olla hyödyllistä ohjata ruokailijoita lajittelemaan eri biojäteastioihin varsinainen syömäkelpoinen ruoka sekä juoma ja servetit sekä hedelmien kuoret tai muut ei-syötävät aterianosat.
Vinkki!
Voitte toteuttaa tämän tehtävän tueksi harjoituksia tietoisen syömisen harjoitusohjelmasta NAM! – Nauti, aisti ja maista. Ohjelman tehtävissä mm. opetellaan tunnistamaan oman kehon nälkä- ja kylläisyysviestejä. Muita harjoituksia löytyy Maistuvan koulun ideapankista aiherajauksella ‘Tietoinen syöminen’.
Myös Makukoulu -harjoituksien avulla voidaan vähentää ruokahävikkiä. Makukoulun periaatteisiin kuuluu, että ruokaa ei ole pakko maistaa. Ensin raaka-aineisiin tutustutaan kaikilla aisteilla ja viimeiseksi maistetaan, jos lapsi niin itse haluaa. Jotkut tarvitsevat useita tottuttelukertoja uusiin makuihin. Aluksi ruokahävikki saattaa hetkellisesti kasvaa, kun oppilaita rohkaistaan valitsemaan uusia makuja lautaselle. Oppilaiden kanssa voidaan sopia, että sopiva maisteluannos on esimerkiksi teelusikallinen. Makukouluharjoitusten myötä oppilaiden ruokarohkeus kasvaa ja ruokavalion monipuolisuus laajenee. Pitkällä aikavälillä myös lautashävikki siis pienenee!