Osa oppilaiden syömispulmista on ulospäin havaittavissa, osaa voi olla mahdoton tunnistaa. Huolen herätessä kannattaa tilanteeseen puuttua hienovaraisesti. Yhteistyö huoltajien, opetushenkilöstön, opiskeluhuollon toimijoiden ja ruokapalvelutyöntekijöiden kesken auttaa tarvittaessa löytämään yksilöllisen ratkaisun oppilaan pulmatilanteeseen.
Miten rohkaista valikoivasti syövää oppilasta?
Lapsilla on usein 2–6 vuoden iässä valikoivamman syömisen kausi, ns. luontainen ruokaneofobinen kausi. Ruokaneofobia tarkoittaa pelkoa uusia ruokia kohtaan, jolloin lapsi ei halua syödä uusia tai vähemmän tuttuja ruokia. Valikoivuuden voimakkuus ja kesto vaihtelevat, ja tätä voi olla havaittavissa vielä kouluikäisilläkin. Kouluiän ruokaneofobiassa voi olla taustalla vähäisiä uusien ruokien kokeiluja varhaislapsuudessa. Etenkin alkuopetuksen opettajaa voi helpottaa tieto, että valikoivuus voi olla iän myötä ohimenevä vaihe.
Valikoiva syöminen voi liittyä myös aistisäätelyn erilaisuuteen. Voimakkaasti aistiherkkä lapsi saattaa havaita hyvinkin pienet maun muutokset ruuissa ja kokea tuoksut liian voimakkaina tai epämiellyttävinä. Hänellä saattaa olla vahva yökkäysrefleksi. Hän aistii myös ruuan lämpötilan herkästi ja ruuan rakenteellinen koostumus on usein hyvin merkityksellinen. Aistisäätelyn haasteet ovat melko yleisiä, ja niiden esiintyvyys on erityisen yleistä mm. autismikirjon lapsilla.
ARFID-syömishäiriön (avoidant/restrictive food intake disorder) yksi muoto on äärimmäisen valikoiva syöminen, jolloin ruokavalio kapenee ravitsemuksellisesti huolestuttavan kapeaksi ja ilmenee ravintoaineiden puutoksia. Lapsen kasvu ja kehitys saattavat lakata etenemästä odotetusti. ARFID ei ole vielä virallisesti käytössä oleva diagnoosi Suomessa, mutta häiriö on hyvä tiedostaa, jotta voi paremmin ymmärtää tämäntyyppisesti oireilevia oppilaita.
Kouluruuan monet maut tarjoavat mahdollisuuksia tutustua erilaisiin ruokiin ja laajentaa makumieltymyksiä. Muiden oppilaiden ja opettajan tarjoama esimerkki ja myönteinen, kannustava ruokapuhe voi auttaa rohkeutta etsivää oppilasta. Sen sijaan painostavat säännöt, esimerkiksi että kaikkea ruokaa on maistettava edes vähän, voi lisätä oppilaalla ruokailutilanteisiin liittyvää ahdistusta ja jopa pelkoa. Turvallinen ja myönteinen ilmapiiri edistää oppimista tässäkin asiassa.
Uusiin ruokiin tutustuminen ruokailutilanteen ulkopuolella esimerkiksi makukoulumenetelmän avulla on kannatettavaa. Makukouluharjoituksissa ruokia ei ole pakko maistaa, vaan niihin tutustumista harjoitellaan kaikkien aistien avulla. Makukouluharjoitusten on havaittu tutkimuksissa lisäävän mm. lasten halukkuutta valita ja maistaa erilaisia kasviksia.1,2 Tuoreessa islantilaisessa tutkimuksessa aistilähtöinen ruokakasvatus vähensi valikoivaa syömistä ja ruokailutilanteen ongelmakäyttäytymistä myös neuroepätyypillisiä piirteitä omaavilla lapsilla (mm. autismin kirjo ja ADHD).3
Samoin lounaslistaan tutustuminen ja tarjolla olevan ruuan raaka-aineiden pohtiminen luokassa etukäteen voi helpottaa uusiin ruokiin ennakkoluuloisesti suhtautuvaa oppilasta. Kannattaa ottaa puheeksi ruokapalveluiden kanssa, voisiko ruokien vieraampia raaka-aineita tuoda kokonaisina katseltaviksi linjastolle ja tehdä niitä sitä kautta tutummiksi oppilaille.
Oppilas noudattaa erityisruokavaliota – mitä opettajana tulisi huomioida?
Oppilaalle tarjotaan koululounaalla terveydellisiin syihin perustuvan erityisruokavalionsa mukainen ateria. On tärkeää huomioida turvallisuus, jottei ruokailutilanteeseen liity tarpeetonta huolta tai pelkoja. Esimerkiksi ruuan aiheuttamat allergiset oireet voivat jättää oppilaalle pitkän muistijäljen.
Lue lisää: Lapsen ruoka-allergiat koulussa
Toisinaan oppilaan erityisruokavalio tai syömisen rajoittaminen ei ole perusteltua terveydellisiin syihin nojaten ja tämä voi herättää opettajassa huolta. Oppilas saattaa esimerkiksi haluta noudattaa vähähiilihydraattista, gluteenitonta tai vegaanista ruokavaliota. Aina kun ruokavaliosta jätetään kokonaan pois jokin ruokaryhmä (esimerkiksi vilja- tai maitotuotteet), on puutteellisen ravitsemuksen riski suurentunut. On tärkeää suunnitella, mitä ruokia otetaan poisjätettyjen ruokien tilalle, jotta ravinnonsaanti säilyy monipuolisena ja riittävänä. Oppilasta on hyvä kannustaa keskustelemaan kouluterveydenhoitajan kanssa, joka voi arvioida mahdollista lisätuen tarvetta. Ruokavalion äkillinen rajaaminen voi myös olla merkki tai voi johtaa häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen, erityisesti jos rajoittaminen liittyy tarkoitukseen pudottaa painoa tai muokata kehoa muulla tavoin. Tästä huolimatta oppilaan itsemääräämisoikeutta ruokavalintoihin liittyen on kunnioitettava. Jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus päättää, miten syö.
Erityisruokavaliota noudattavan oppilaan kouluruokailua kannattaa aktiivisesti tukea, ja koittaa löytää oppilaalle mieluisia ratkaisuja lounasjärjestelyihin. Pahimmassa tapauksessa oppilas voi jättää kokonaan osallistumatta ruokailuun, jos kokee erityisannoksensa hakemisen esimerkiksi eri linjastolta työlääksi tai muiden annoksista poikkeavan ruuan noloksi. Tästäkin syystä erilaisista ruokavalioista puhuminen osana opetusta on hyödyllistä ja auttaa oppilaita kunnioittamaan erilaisia tapoja ruokailla.
Onko oppilaallani syömishäiriö?
Syöminen voi häiriintyä monella tavalla. Syömishäiriölle tyypilliseen toimintaan voi kuulua hyvin kurinalainen syöminen tai liikkuminen, tyytymättömyys oman kehon kokoon, ruokien voimakas arvottaminen terveellisiksi ja epäterveellisiksi sekä syyllisyys tai häpeä syömiseen tai liikkumattomuuteen liittyen.
Oppilaan mahdollisen syömishäiriön puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta.
Yksi kunnioittava ja hienotunteinen tapa ottaa asia puheeksi, on kysyä oppilaalta esimerkiksi, onko hän itse tai joku hänen läheisistään ollut huolissaan hänen syömisestään.
Tutustu myös muihin Maistuvan koulun syömishäiriötä käsitteleviin sisältöihin:
Rajoittavaa syömishäiriötä sairastava nuori koulussa (ideakortti)
Apua, oppilaani ei syö! Onkohan sillä syömishäiriö? (blogikirjoitus 27.2.2020)
Alakoulussa voidaan tukea lasten myönteistä kehosuhdetta (blogikirjoitus 28.4.2020)
Erityisen tuen tarve ruokailutilanteessa
Kuten opetustilanteet myös kouluruokailu voi olla osalle oppilaista haastava, esimerkiksi neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien oppilaiden kohdalla. Tällöin voi olla tarvetta erityiseen tukeen tai erityisjärjestelyihin, jotta ruokailu sujuu kaikkien osalta miellyttävästi. Maistuvan koulun ideapankkiin on tuotettu kysymyslomake, jonka avulla oppilaan erityistarpeita on helpompi kartoittaa ja löytää keskustellen oppilasta hyödyttävät ratkaisut. Löydät ideakortista myös lisätietoa aiheesta.
Tutustu ideakorttiin: Erityinen tuki ruokailutilanteessa
Lähteet:
1) Kähkönen ym. Sensory-based food education in early childhood education and care, willingness to choose and eat fruit and vegetables, and the moderating role of maternal education and food neophobia. Public Health Nutrition 2018;21(13):2443–2453.
2) Mustonen ym. Sensory education decreases food neophobia score and encourages trying unfamiliar foods in 8–12-year-old children. Food Quality and Preference 2010;21(4):353– 360.
3) Thorsteinsdottir ym. Changes in eating behaviors following taste education interventions: focusing on children with and without neurodevelopmental disorders and their families: a randomized controlled trial. Nutrients 2022;14(19):4000.
Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuositus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (2017). VRN, OPH ja THL
Tutustu muihin Koululaisen ravitsemus – opettajan ABC -sivuihin:
Mitä on hyvä tietää ravintoaineista?