Hyppää sisältöön

Millainen on tasapainoinen ruokasuhde?

Pohdi hetki seuraavia: Millaisia ruokamuistoja sinulla on lapsuudesta? Nautitko ruuasta? Liittyykö syömiseen syyllisyyttä joissain tilanteissa? Millä perusteella teet ruokavalintoja? Nämä kysymykset voivat kertoa jotain omasta ruokasuhteestasi eli siitä, miten suhtaudut ruokaan ja syömiseen.

Yhden määritelmän mukaan ruokasuhde on ”koko elämän ajan kertyneiden, ruokaan ja syömiseen liittyvien yksilöllisten kokemuksien, sekä yksilön näille kokemuksilleen antamien tulkintojen ja merkitysten muodostama ainutlaatuinen kokonaisuus, joka elää tilanteen ja kontekstin mukaan”.1

Pohja luodaan lapsuudessa – koulullakin mahdollisuuksia

Ruokasuhde muuttuu koko elämän ajan. Silti jotkin lapsuuden kokemukset voivat vielä aikuisenakin näkyä suhteessa ruokaan. Jos on lapsena tottunut saamaan usein lohdutukseksi ruokaa tai onnistumisesta palkkioksi herkkuja, voi aikuisenakin tuntua luontevalta reagoida tunteisiin ensisijaisesti syömällä. 

Tai jos kuulee lapsena ja nuorena paljon puhetta laihduttamisesta, voi syömiseen liittyä syyllisyyttä vielä aikuisenakin. Erityisen ikäviä ovat lapsuudessa saadut negatiiviset kommentit liittyen omaan kehoon tai tapaan syödä.

Toisaalta lapsuuden mukavat ruokamuistot kantavat pitkälle. Mitä enemmän lapsen tai nuoren lähipiirissä on aikuisia, jotka syövät uteliaasti ja joustavasti omaa kehoa kuunnellen, sitä paremmat valmiudet lapsella on selvitä ruokaan liittyvän informaatiotulvan keskellä.

Koulussa opettajan myönteinen tapa puhua ruuasta ja erilaisista kehoista voi olla monelle oppilaalle yllättävänkin merkityksellinen. Mukavat muistot kouluruokailusta kantavat pitkälle. Toisaalta osa meistä muistaa tarkasti hetkiä lapsuuden kouluruokailusta, jos on jäänyt viimeiseksi syömään tai pakotettu maistamaan pahaan oloon asti.

Tasapainoisen ruokasuhteen tunnusmerkkejä

  • Syöminen on mukava tai neutraali asia elämässäsi
  • Nautit ruuasta
  • Kokeilet mielelläsi ainakin joitain uusia ruokia
  • Jos tilanne vaatii, voit syödä ruokaa, josta et erityisesti pidä
  • Tunnet nälän ja kylläisyyden merkkejä kehossasi
  • Uskallat luottaa kehoosi: haet tarvittaessa lisää tai jätät osan syömättä
  • Syöt joskus liikaa, mutta suhtaudut siihen rennosti etkä sen takia esimerkiksi pidä itseäsi nälässä seuraavalla aterialla
  • Otat huomioon, millainen ruoka on sinulle hyväksi
  • Syöt hyvillä mielin myös herkkuja – niillä on sopiva paikka ruokailussasi
  • Sinulla on suht säännölliset ruokailuajat – silloin, kun se on mahdollista
  • Suunnittelet ruokailuasi, mutta joustat elämän mukaan

Kenenkään ruokasuhde ei ole täydellinen – eikä siihen ole tarpeen pyrkiäkään. Päinvastoin tasapainoinen ruokasuhde sisältää hyväksynnän epätäydellisyydestä. Tasapainoisen ruokasuhteen taustalla on oman itsensä arvostus ja hyväksyntä. Silloin on halu kuunnella omaa kehoa ja tehdä keholle hyviä asioita huomioiden kaikki terveyden osa-alueet: fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen.

Syömisen taitoa oppii harjoittelemalla

Syömisen taito (englanniksi eating competence) on yhdysvaltalaisen ravitsemusterapeutin Ellyn Satterin kehittämä konsepti syömiskäyttäytymisen kuvaamiseen.2 Keskiössä on joustava asenne syömistä kohtaan, halu kokeilla erilaisia ruokia, kyky kuunnella ja luottaa kehon nälkä- ja kylläisyysviesteihin sekä taito ja voimavarat suunnitella ruokailua.

Syömisen taitoa voidaan mitata. Tutkimuksessa suomalaisista 10–17-vuotiaista lapsista ja nuorista 60 % havaittiin olevan syömisen taito.3 Hyödyt syömisen taidosta ovat merkittävät. Taito on yhteydessä monipuolisempaan ruokavalioon, normaalipainoon, painotyytyväisyyteen, vähäisempään syömishäiriökäyttäytymiseen ja pienempään sydän- ja verisuonitautiriskiin.4 Ja mikä parasta: syömisen taitoa voi oppia harjoittelemalla – myös koulussa.

Opettaja ruoka- ja kehorauhan mallina

Syömisen taitoa on joustava ja rento asenne syömiseen. Sen opettaminen ei meistä monelle vielä ole yhtä tuttua kuin ateriarytmin tai ruokakolmion. Päinvastoin ruokakasvatus on aikaisemmin ollut vähän liiankin valistavaa. Nykyään kuitenkin tiedetään, että lihavuuden stigman vahvistaminen (kuten pelottelu sillä, että tiettyjen ruokien syönti lihottaisi) vain vähentää halua syödä tai liikkua suositellun mukaisesti.

Ruokaa käsitellään lähes kaikissa oppiaineissa. Ruuasta on mahdollista opettaa myönteisessä valossa monista näkökulmista (ei vain fyysistä terveyttä painottaen). Kiinnostusta voi etsiä ruokien erilaisista ominaisuuksista, alkuperästä, kulttuureista, kemiallisista ominaisuuksista ja kehon tuntemuksista. Oppilaille on tärkeä sanoittaa, että monenlaisilla ruuilla on paikkansa. Katso alta ideakortteja!

Ruoka puhututtaa koulussa myös ihan arkisissa keskusteluissa. Miten puhumme oppilaille uusista ruuista, omasta kehosta tai vaikka juhlapäivien herkutteluista? Miten sanoitamme ruokaan liittyviä tuntemuksiamme kouluruokailussa?

Samoja juttuja voi pohtia myös opehuoneen ruokapuheessa, jos kollegoiden kesken tulee viljeltyä ikävää ruokapuhetta. Toivottavasti opehuoneen pullan voi nauttia ihan hyvillä mielin ilman kommentteja lenkille lähtemisestä.

Ideoita opetukseen:

Tietoinen syöminen ja ruokasuhdeKouluruokaa kaikille aisteille (nro 35): Miltä kouluruoka tuoksuu, näyttää ja maistuu? Entä millainen äänimaailma ruokasalissa tänään on? Oppilaat astuvat koulun ruokasaliin aistit avoinna.
Tunnesyöminen vai syöminen tunteella? (nro 160): Oppilaita kannustetaan syömään kehon viestejä kuunnellen, erottamaan nälän muista tunteista sekä keksimään rakentavia keinoja käsitellä tunteitaan.
NAM! – Nauti, aisti ja maista -harjoitusohjelma: Tietoisen syömisen ohjelma lapsille. Sisältää ohjaajan käsikirjan ja oppilaan harjoitusvihon.
Huomaanko kehoni viestit? (nro 183): Opetellaan tunnistamaan nälkä ja vastaamaan siihen tarkoituksenmukaisella tavalla. 
Minä ja ruoka -kollaasi (nro 65): Omaan kollaasiin nostetaan itselle tärkeitä, olennaisia tai usein toistuvia ruokaan ja syömiseen liittyviä asioita.
Kehomyönteisyyden harjoituksia (nuoremmille oppilaille)Millainen minä olen? (nro 59): Oppilaat tunnistavat itsessään olevia ominaisuuksia ja rakentavat sitä kautta tervettä itsetuntoa.
Minä olen tärkeä! (nro 66): Tehtävä vahvistaa oppilaan positiivista minäkuvaa.
Oma keho on supersankari (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Neuvokas perhe)
Sympaattinen video kehon supervoimista ja aiheeseen sopivia tehtäväsivuja.
Kehomyönteisyyden harjoituksia (vanhemmille oppilaille)Ympäristö muovaa minäkuvaa (nro 147): Koulumaailmaan sijoitettu tarina herättelee pohtimaan, miten ympäristö vaikuttaa minäkuvaan ja miten myönteistä minäkuvaa voidaan vahvistaa.
Kunnioittaminen on taitolaji (nro 187): Huomaa itsesi hyväksi – sellaisena kuin olet. Opetellaan kunnioittamaan ihmisten erilaisuutta ja itseä, mikä voi johtaa hyvinvointia edistäviin tekoihin.
Kehokiitollisuuspuu (nro 19): Oppilaat askartelevat yhdessä luokan seinälle kiitollisuuspuun, jossa kiitetään omaa kehoa sen toiminnasta.
Video: Hyvää päivää keho, mitä sulle kuuluu (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Neuvokas perhe)
Ainutlaatuisesta kehosta kannattaa pitää hyvää huolta. Video koululaisille ja nuorille.
MedialukutaitoMedialautanen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Aikakausmedia)
Lehtiä, mainoksia ja valmiita tehtäviä ruoka- ja mediakasvatukseen. Maistuva media, terveellinen media & ekologinen media!
Median vaikutus ruokaympäristöömme (nro 55): Oppilaat tarkastelevat ruokaan liittyvää uutisointia ja mainontaa mediassa.
Ruokamainonta ympärillämme (nro 219): Oppilaat pääsevät tarkkailemaan minkälaisia ruokamainoksia kohtaavat etsimättä niitä. 

Lähteet:

  1. Talvia S, Anglé S. Kohti vaikuttavampaa ohjausta – ruokasuhteen viitekehys ravitsemuskasvatuksen lähestymistapana. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2018;55:260–265.
  2. Ellyn Satter, Secrets of Feeding a Healthy Family: How to Eat, How to Raise Good Eaters, How to Cook, 2008. Lisäksi nettisivusto: www.ellynsatterinstitute.org
  3. Tilles-Tirkkonen T ym. Preliminary finnish measures of eating competence suggest association with health-promoting eating patterns and related psychobehavioral factors in 10–17 year old adolescents. Nutrients 2015;21:3828–3846.
  4. de Queiroz et al. Eating Competence, Food Consumption and Health Outcomes: An Overview. International journal of environmental research and public health 2022;19(8):4484.

Tutustu muihin Koululaisen ravitsemus – opettajan ABC -sivuihin:

Ateriarytmi ja lautasmalli

Mitä on hyvä tietää ravintoaineista?

Miksi yhdessä syöminen on niin tärkeää?

Kun syömiseen liittyy pulmia